Saapuminen Los Angelesiin - päivä 18

Terveisiä täältä Santa Monicasta. Saavuimme tänään tuossa kahden maissa Los Angelesiin. Eilen Pirjo teki ankaraa Google-työtä, ja se yhdistettynä mainioihin aluevinkkeihin auttoi meitä löytämään sopivan hotellin täältä jättikokoisesta kaupungista. HUOM! Katso tämän postauksen alta tunnelmia eilisen huikealta maisemareitiltä ja Friscosta.

Ensin törähdettiin Venice Beachille, joka oli häslereiden ja rantapummien paratiisi. Über-rentoja baareja, meteliä ja yksi potentiaalinen hotelli. Paikasta ei kuitenkaan löytynyt neljäksi yöksi huonetta, joten jatkettiin eteenpäin. Ehkäpä viides mesta tuotti tulosta, kun läheltä Santa Monican keskustaa ja korttelin päässä rannasta löytyi Ocean Lodge Hotel -niminen mesta, josta saatiin kaksi huonetta käsittävä siisti huoneisto. Hintakaan ei päätä huimannut, 135 dollaria yöltä plus verot. Näköala on kadulle ja talojen välistä rannalle.

Taloksi asettumisen jälkeen lähdettiin tietty biitsille, jonka nimi on kai Venice Beach, vaikka ollaankin Santa Monicassa. Hieno se ranta joka tapauksessa on. Harjoitettiin beach volleytä, rannalla lojumista ja aalloissa hyppimistä.

Huomenna lähdetään katsastamaan West Hollywoodia ja Beverly Hillsiä. Muuten tunnelma on oudon tasainen. Saavutettiin määränpää. 4000 mailia myöhemmin ollaan täällä. Kysellään toisiltamme, millaisia lomia tämän jälkeen voi viettää. Onhan tässä tosin vielä vajaa viikko jäljellä, mutta nyt ollaan joka tapauksessa ajettu USA lävitse idästä länteen, Atlantilta Tyynelle Valtamerelle.

Huomenna tarinoita Santa Monican keskustan tarjonnasta,  West Hollywoodista, ja siitä, löydettiinkö me se Los Angeles kaikkien näiden hajanaisten alueiden takaa. Ai niin, ja tavataan ehkäpä myös ystäväni Saku, joka on täällä työmatkalla.

Jälkikirjoitus.
Piti sanoa, että eilen päästiin taas populaarikulttuuriin sisälle, kun ajettiin tuota Pacific Coastal Highwayta (joka siis edelleenkin on JÄRJETÖN, ei niin hienoja maisemia ole missään). Ylitettiin nimittäin Bixby Canyon Bridge, joka on sattumoisin Death Cab for Cutien biisi, joka taas on yksi lempiyhtyeistäni, ja yksi heidän parhaista biiseistään. Mahtava fiilis. Sillan ylitettyäni ymmärrän biisin sanoituksen vielä paremmin.

Onneksi Pirjo sai sillasta kuvan. Tai siis... tuolla se on... kaukana...