sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Parhaasta parhaat ja terkut NYCistä

Hei taas kaikki RT2010 -matkafanit

Ollaan Elisan kämpillä Brooklynissä, Riittakin on täällä, jee!!! Tytöt lähtee kohta Savannahiin ja roadtrippeilevät samalla, me lähdetään Manhattanille pörräämään ja ehkä piipahdetaan Central Parkissa ilmaiskonsertissa. Niin, ja New Yorkissa on taas aivan sairaaaaan kuuma.
On semi outo fiilis, koska viime yö meni lentäen. American Airlines oli ihan jees, koitettiin vaan saada aika kulumaan nopeasti



Tässä meidän hot hot hot -lista koko reissulta

Paras aamiainen:
Swingers, Santa Monica, LA
-Swingersin tunnelma ja ruoka oli yhdistelmänä lyömätön

Pig and Egg, Williamsburg, NYC
-Mesta on mainittava herkullisen aamiaisen, luomuvaihtoehtojen ja pancakesien vuoksi

Paras baari:
Beaty Bar, Brooklyn, NYC ja Beauty Bar, SF
-Hyvää musaa, rätväkkä sisustus, tällänen Helsinkiin!

Delirium, SF, Green Room, Flagstaff ja Puola-baarin takapiha, LA
-Nämä baarit saivat myös RT2010 crewn kiitoksen, käykää ihmeessä!



Paras ruoka:
Vietnamilainen mättömesta, SF
-Kiitos Tuuman, aivan sika hyvää ja myöskin halpaa

Huey's, Memphis
-Mahtavat burgerit, mesta oli Mephis Red Birdsien kannatusravinteli
Bravo, Santa Monica, LA
-Ihana italialainen, vähän kallis, mutta me juhlittiin Juhannusta



Paras motelli:
-Ocean Lodge, Santa Monica, LA
Mahtava sijainti, siistit erilliset huoneet, hyvä hinta, hyvä siivous, joustava check out, tänne kannattaa majoittua Losissa. Ei mikään Venicemäinen kreisibailumesta, mutta rannalla lötköttely ja shoppailu tehty helpoksi ja kaikki kävelymatkan päässä

Super 8
-Koko USA, halpa, nopea netti, siisti, luotettava

Paras huoltoasema:
Love's, kaikkialla
-Paljon ostettavaa huoltoasemaksi ;)

Jacked Up -mesta
-Kukaan ei muista paikan nimeä, mutta sieltä sai extra-kofeiinipitoista kahvia

Ystävällisimmät ihmiset:
Philadelphia
-Ei liian tungettelevia tai maireita, mutta aidosti kiinnostuneita meistä turisteista

Lähes kaikkialla jengi oli tosi mukavaa ja ystävällistä, turisteista tykättiin. Papukaijamerkit etelän mestoille ja Flagstaffille



Paras shopping:
Soho, NYC
-Kaikkea, kaikille, suht halpaa verrattaen suomeen

Santa Monica, LA
-Täällä alennusmyynnit oli kovimmillaan, kaikkea löytyi ja tosi halvalla

Maijan erikoismaininta edelleen Flagstaffin Basementiin, ihania spessukledjuja

Paras pikaruokaketju:
Jack in the Box
-Ei sovi kasvissyöjille, mutta me lihaihmiset tykättiin, nam

Paras kyläpahanen:
Tucumcari, New Mexico

Friikeimmät hahmot:
KARHU, Shenandoah Valley, Virginia
Kaikki Venice beachilla
Nahkasäkkibodari, ruskettunut, noin 120 -vuotias mieshenkilö Santa Monican Muscle beachilla
Elisan asunnon alakerrassa sijaitsevan tatuointipuljun jäbät
Tummaääninen iso kuuluttaja ja baarin sisäänheittäjä, Memphis



RT2010 suosittelee...
Perheille: Los Angeles
Hipstereille: San Francisco ja New York
Hipeille, hulluille ja skeittareille: Venice, LA ja San Francisco
Luonnon ystäville: Shenandoah Valley, Virginia ja Grand Canyon, Arizona
Tuikerolle ja Hessulle: Santa Monica, LA

lauantai 26. kesäkuuta 2010

The end is near

Hey hey hey the end is near
On a good day you can see the end from here
But I won't turn back now though the way is clear
I will stay for the remainder

Kyllä. Tänään lennämme ensimmäisen kolmesta lennosta. Viisi ja puoli tuntia Los Angelesista New Yorkiin. Yö menee siinä. Sitten vietämme päivän ihastuttavien Riderin ja Elisan kanssa New Yorkissa ja lähdemme ma-aamuna kohti Lontoota, johon saavumme paikallista aikaa illalla kello 20:20. Sitten vietämme yön... jossain kentällä tai lentokenttähotellissa jos oikein pahalta tuntuu, ja olemme Suomessa tiistaina kello 12:20.

Saattaa olla että siinä kohtaa fiilis on niin sanotusti TÖÖT.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

RT2010-galleria esittää: Motellit öisin

Motellit edustavat amerikkalaisuuden ydintä. Kuvasin iloksenne muutamia matkan varrelle osuneita majoituspaikkoja pimeän laskeuduttua. Preeriaa mittaamassa -blogin ensimmäinen taidenäyttely!



Econo Lodge, Fairfax, Virginia.


Days Inn, Roanoke, Virginia


Days Inn, Roanoke, Virginia



Super 8, Memphis, Tennessee



Super 8, Oklahoma City, Oklahoma




Super 8, Tucumcari, New Mexico




Super 8, Flagstaff, Arizona




Ocean Lodge Hotel, Santa Monica (LA), California

Mitä on Los Angeles? (Ja hyvää Juhannusta kaikille!)

Hyvä kysymys. Kuten meille etukäteen vinkattiin, Los Angeles ei ole mikään New York tai San Francisco, jonka ytimen tajuaa nopeasti. Tämän ymmärtää jo siitä, että erilliset kaupunginosat kutsuvat itseään city-nimellä. En sitten tiedä onko tämä ihan hallinnollinen seikka (ainakin Beverly Hillsissä ja Santa Monicassa on omat kaupungintalot), vai korostaako tämä vain kaupungin hajanaisuutta.

Itse haluan aina hallita kokonaisuudet päässäni. New Yorkissa siihen pystyn, mutta täällä en. Ehkä siitä syystä en pidä Losista niin paljon kuin vaikka sitten Nykistä tai San Franciscosta. Toki tämä muuten on super, käsittämätön kokemus. En vain ymmärrä sitä! Missä se alkaa ja mihin se loppuu. Täällä ei ole keskustaa. Tai on downtown, mutta siellä ei ole muuta kuin pankkeja.

Tänään palautettiin rakas vuokra-automme, äärimmäisen hyvin palvellut Ford Fusion. Ajoimme sillä yli 6500 kilometriä (miettikää sitä!), eikä vian poikastakaan esiintynyt.


Sen jälkeen häslättiin hetki LAX-lentokentällä, ja taksiautoiltiin sitten Veniceen. Tuo paikka on kyllä häslereiden paratiisi. Se ruokkii länsimaisten nuorten fantasiaa hypätä pois oravanpyörästä ja jäädä "yhteiskunnan ulkopuolelle". Käytännössä se tarkoittaa kadulla asumista, pilven polttamista ja pitkän tukan kasvattamista. En arvosta, mutta kieltämättä sellaisen elämäntyylin keskellä vierailu on viihdyttävää.

Itse ranta on edelleen yhtä vaikuttava kuin eilen ja toissapäivänä. Monta kilometriä/mailia pitkä luonnon hiekkaranta, johon Tyyni Valtameri lyö kookkain aalloin. Täynnä ihmisiä, ja rantakadun jälkeen loputon rivi hienoja asuntoja (tai Venicen kohdalla krääsäkauppoja, kädestäennustajia ja "medical marijuana doctoreita").

Huomenna (meidän aikaa) on juhannusaatto. Aiotaan juhlistaa sitä ystävämme Sakun kanssa, varmaan aika kalifornialaisin menoin. Eli rannalta lähdetään, katsotaan mitä sitten tapahtuu. Mielemme ovat salaperäisessä Jokkarissa, jossa Jussit sujuvat juhlien kuten täällä, mutta ilman palmuja ja kolibreja (jollainen nähtiin tänään lentokentän pusikossa, on muuten uskomattoman pieni lintu... ai niin, se onkin maailman pienin!).

Ennen loppuhuipennusta (video Venicen tanssipojista ja kuvakavalkadi paikan päältä) luettelen joukon irrallisia havaintoja tältä päivältä: Lentokentän pieni koirapuisto, jossa tietenkin myös feikki-paloposti pissaamista varten. Koditon blondi nainen ottamassa aurinkoa ostoskärrynsä vieressä. Rannalle ajautuneet ravun jalka ja meduusa. Baywatch-tyyliset rantavahtikojut ja vahdit. Taksikuskin käsimerkit ja tyytit muulle liikenteelle. Tuikkarin nakuilu rannalla. Venice Freak Show, jonka luvattiin sisältävän muun muassa kaksipäisen käärmeen. Auton hyvästely ja koko prosessin kätevyys (Amerikassa autonvuokras on superkätevää!).

LA kuittaa. Palataan asiaan huomenna, joka on toiseksi viimeinen päivämme Los Angelesissa. Suomessahan olemme tiistaina keskipäivällä. Varmaankin "melko" väsyneinä.




PS. Koska meillä kaikilla on koiria, niitä on tullut jo aikaa sitten kamala ikävä. Tulee tietenkin puhuttua niistä ihan liikaa, tyyliin "voi vitsi jos Ripa olis täällä niin se ottais heti ton kolibrin kiinni". No, ei enää kauaa... sitä paitsi ollaan kuultu niiden kuulumisia Facebookin ja puhelimen välityksellä. Mut silti, ikävä! Rapsutuksia siis Pinu Pielahousulle, Debsulle ja Risto Ruosteelle.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Enkelten kaupunki rokkaa!



Ei täällä pääse syke laskemaan. Losi on megalomaaninen mutta mainio mesta, koska tunnelma on massiivisesta koosta huolimatta oikein leppoisa. Hotellin läheltä löytyi Jenniltä ja Anssilta huippusuositukset saanut Swingers diner, jossa nautittiin mahtavat aamiaiset. Todella helmi mesta ja porukan hörhönä myhäilin tyytyväisenä kunnon vegaaniaamiaisesta. Pakko mennä uudestaan.

Kaupungin valtava koko avautui tänään totuudella posotellessamme viimeistä päivää uskollisella palvelijallamme
m o t a r i a kaupunginosasta toiseen. Ensimmäisenä EK:na taklasimme Los Angelesin tunnetuimman maamerkin, Hollywood-kyltin, josta maanvyörymä tuhosi neljä viimeistä kirjainta. Kyltti duunattiin ennalleen priimavuonna 1978. Jatkoimme matkaa jyrkkiä hollywood hillssejä Mullholland Drivelle, joka oli Lynch -fanien seuraava must see -kohde. Hulppeita taloja, jyrkkiä rinteitä ja täydellisiä pihoja.





Seuraava motaripätkä vei meidät Hollywood Boulevardille. Miljoonien muiden turrejen seassa bongailtiin kirjaimellisesti tähtiä Walk of Famelta, väisteltiin kirkuvia Michael Jackson -fanilaumoja ja painettiin kädet starbojen kädenjälkiin Grauman˙s Chinese Theatren edustalla.







Tämä mesta oli nopeasti katsastettu ja kaasuteltiin LA Downtowniin, Fashion Districtilla sijaitsevaan Am Appyn tehtaanmyymälään, josta kaikki teki pieniä löytöjä, mutta kukaan ei tarttunut myymälän viereisen oven työtarjoukseen "pääset töihin, jos osaat ommella". TuiKing paahtoi LA:n liikenteessä jo kuin vanha tekijä. Selkeästi tämän reissun kiihkein syke kumipyöräkulttuurillisesti. Risteyksiä, liittymiä, ramppeja, teitä jos jonkinlaisia kerroksissa ja nopeudet huimia, mutta Pauli klaaraa. Iso kiitos reissun vaivattomuudesta kuuluu huippukuskin lisäksi myös korvaamattomalle Tomtomille, joka on etsinyt meille reitit, osoitteet, nähtävyydet, apteekit, hotellit teeämäs pomminvarmasti, ressittä.



Seuraavaksi osoitteeksi naputeltiin LA Inkistä tuttu tatskapulju High Voltage Tattoo, tarkoituksena lähinnä päätyä ostoksille ja lounaalle West Hollywoodiin; katsastamaan hyvästä viihdetarjonnasta tunnettua sateenkaarikansankin suosimaa aluetta. Kat oli selkeästi mestoilla, sarjan kuvaukset käynnissä ja symppis turvamies ovella takaamassa kuvausrauhaa. Jonottelu ei innostanut, joten siirryttiin lounaalle seinän takana olevaan thai-mestaan. Päivä oli taas kuuma joten pikkuhuilitauko tuli tarpeeseen. Herkullisten pad thaiden jälkeen Kat Von Dn puoti oli taas avoinna yleisölle, kurkattiin nopsaan sisälle ja jatkettiin matkaa Rodeo Drivelle.



Kauniissa ilta-auringossa Beverly Hillsin linnamaiset talot olivat aivan mielettömiä viimeisen päälle puunattuja linnoja, kauniine puutarhoineen. Ökytaloalueen ostovoima kaikessa laveudessaan tuli selväksi. Mantereen halki matkannut musta ötökkäpaperimme Ford erottui alueella pöristelleestä luksusautokannasta selkeästi rokimpana menopelinä. En muista ihan äsken nähneeni moista Lamborghini-Porsche mikälie-kavalkadia!

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Santa Monican kävelykadun katusoittaja

Halusin tallentaa. Hieno mies ja hyvää musiikkia.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Saapuminen Los Angelesiin - päivä 18

Terveisiä täältä Santa Monicasta. Saavuimme tänään tuossa kahden maissa Los Angelesiin. Eilen Pirjo teki ankaraa Google-työtä, ja se yhdistettynä mainioihin aluevinkkeihin auttoi meitä löytämään sopivan hotellin täältä jättikokoisesta kaupungista. HUOM! Katso tämän postauksen alta tunnelmia eilisen huikealta maisemareitiltä ja Friscosta.

Ensin törähdettiin Venice Beachille, joka oli häslereiden ja rantapummien paratiisi. Über-rentoja baareja, meteliä ja yksi potentiaalinen hotelli. Paikasta ei kuitenkaan löytynyt neljäksi yöksi huonetta, joten jatkettiin eteenpäin. Ehkäpä viides mesta tuotti tulosta, kun läheltä Santa Monican keskustaa ja korttelin päässä rannasta löytyi Ocean Lodge Hotel -niminen mesta, josta saatiin kaksi huonetta käsittävä siisti huoneisto. Hintakaan ei päätä huimannut, 135 dollaria yöltä plus verot. Näköala on kadulle ja talojen välistä rannalle.

Taloksi asettumisen jälkeen lähdettiin tietty biitsille, jonka nimi on kai Venice Beach, vaikka ollaankin Santa Monicassa. Hieno se ranta joka tapauksessa on. Harjoitettiin beach volleytä, rannalla lojumista ja aalloissa hyppimistä.

Huomenna lähdetään katsastamaan West Hollywoodia ja Beverly Hillsiä. Muuten tunnelma on oudon tasainen. Saavutettiin määränpää. 4000 mailia myöhemmin ollaan täällä. Kysellään toisiltamme, millaisia lomia tämän jälkeen voi viettää. Onhan tässä tosin vielä vajaa viikko jäljellä, mutta nyt ollaan joka tapauksessa ajettu USA lävitse idästä länteen, Atlantilta Tyynelle Valtamerelle.

Huomenna tarinoita Santa Monican keskustan tarjonnasta,  West Hollywoodista, ja siitä, löydettiinkö me se Los Angeles kaikkien näiden hajanaisten alueiden takaa. Ai niin, ja tavataan ehkäpä myös ystäväni Saku, joka on täällä työmatkalla.



Jälkikirjoitus.
Piti sanoa, että eilen päästiin taas populaarikulttuuriin sisälle, kun ajettiin tuota Pacific Coastal Highwayta (joka siis edelleenkin on JÄRJETÖN, ei niin hienoja maisemia ole missään). Ylitettiin nimittäin Bixby Canyon Bridge, joka on sattumoisin Death Cab for Cutien biisi, joka taas on yksi lempiyhtyeistäni, ja yksi heidän parhaista biiseistään. Mahtava fiilis. Sillan ylitettyäni ymmärrän biisin sanoituksen vielä paremmin.

Onneksi Pirjo sai sillasta kuvan. Tai siis... tuolla se on... kaukana...

Pari viime päivää kuvin ja sanasin

Kiitoksia vielä Tuumalle upeasta johdatuksesta San Franciscoon! Oot paras opas. Yöelämä oli huippua, samoin kuin kaikki muukin. Suosittelen kaikille Friscoa, löytyy hipsterimenoa, hippimenoa ja fancympää settiä.





Matkaa jatkettiin tosiaan pitkin ykköstietä kohti Los Angelesia, maisemat olivat aiiiiiiiiivan huiiiiiikeeeet. Kannattaa ajella, jos tänne päin eksyy. Matkalla nähtiin muunmuassa hyppykauris (en tiedä sen eläimen oikeaa nimeä), albatrosseja ja muita hienoja lintuja.





Nähtiin myös Sea Elephanteja Santa Cruzissa! Ne oli niiiin hienoja, paitsi erittäin väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Kaikilla oli vekkejä joka puolella, koska ilmeisesti ainakin urokset ottavat yhteen aika usein. Otukset köllöttelivät venepaikalla laiturin tuntumassa. Nämä samat tyypit ovat kuulema kadonneet San Franciscosta kokonaan, ehkä nekään ei tykkää kaupungista.






Yöksi pysähdyttin matkan varrelle San Simeoniin, pyörittiin vähän rannalla ja käytiin suht hyvissä ajoin nukkumaan, matka oli kuitenkin ollut tosi pitkä.

Tyynen Valtameren rantatie on huikea

Iltaa. Olemme San Simeonissa, joka on pieni kylä ja motellikeskittymä Tyynen Valtameren rannalla.

Tämä päivä on vietetty rantaa pitkin kulkevalla pikkutiellä aivan käsittämättömän hienoissa maisemissa. Auringonlaskua käytiin ihailemassa tuossa hotellin rannassa. Tuo meri on mahtava. Isot aallot lyövät rantaan ja kohina on sen mukainen.

Motelli on muuten mahtava, mutta netti on hidas. Siksi postaan nyt vain lyhyen tekstin kännykän kautta. Läppärillä etsitään hotellia neljäksi yöksi Los Angelesissa. Jännittää kauheasti tuo matkamme viimeinen iso pysäkki, ja koska se on levittäytynyt laajalle, hotellivalinta on kaikki kaikessa. Kiitos muuten Jennille, Anssille ja Tiialle aluevinkeistä.

Aurinko on laskenut joten merta ei näy. Aika siis mennä nukkumaan. Tänään nähtiin mm Santa Cruzin surffiparatiisi, kasa hylkeitä ihan läheltä sekä henkeäsalpaavia maisemia. Kuten todettua, netti on liian hidas kuvien lataamiseen, mutta niitä huomenna Losista sitten!

maanantai 21. kesäkuuta 2010

San Franciscon huikeus - päivä 16

Onneksi onneksi ONNEKSI onnistuttiin kiristämään aikataulua niin että päästiin tänne San Franciscoon. Tänään retkueemme jakautui ensimmäistä kertaa kahteen sakkiin, koska Pirjo ja Pauli halusivat käydä Alcatrazilla, ja minä ja Maija kovina materialisteina halusimme shoppailla. Alcatraziin ei Kouvolan koviskaksikko päässyt, mutta Fisherman's Wharfin satama-alueelle ja Pirjon mielestä "ygöslaatuiseen" Chinatowniin kylläkin. Voittaa kuulemma jopa Kouvolan China Centerin.

Union Squaren ympäristön kaupat tuli tarkistettua, ja sitten puhelin jo piippasikin. Eihän me Piupalista ja Paupalista kauaa onnistuttu erossa pysymään, vaan sovittiin treffit Lower Haightin hippikaupunginosaan. Mahtava valinta, sillä paikka on täynnä pieniä kahviloita, vaatekauppoja, baareja, tatuointiliikkeitä ja kirjakauppoja. Kun kiivettiin ylös Upper Haightiin sama toistui vielä värikkäämpänä. Hippiliikkeen kotikulma Haightin ja Ashburyn risteys oli tosin pyhitetty turistikrääsän ja marihuanatarvikkeiden myyntiin.

Täällä kannabis on muutenkin paljon läsnä. Sitä ei myydä joka paikassa kuten vaikka Amsterdamissa, mutta varsinkin Haightissa on paljon "medical marihuana" -liikkeitä, joista kyseistä huumetta saa lupalappua vastaan. Lupalapun saa joltain poppamieheltä, joka päättää, tarvitseeko kyseinen henkilö marihuanaa lääkkeeksi vai ei. Yllättäen räppäri Snoop Doggilta tällainen lupalappu löytyy, hänellä kun on varmasti erittäin kova stressi koko ajan. Ei todellakaan kiinnosta meitä kyseinen yrtti, tulipa vain täällä kiinnitettyä siihen huomiota.

Kokonaisarvosanana San Francisco saa ylistävät kehut. Tunnelma, maisemat, kaupat, ihmiset ja nähtävyydet tekevät tästä täydellisen kaupunkikohteen. Äsken vielä kierreltiin Golden Gate Parkissa ja aasialaisten kaupunginosissa paikallisoppaamme Tuuman kanssa, ja ennen teiden eroamista syötiin vietnamilaisessa ravintolassa SUPERhyvää ruokaa. Ovelle tultaessa ravintolasta astui mies, joka sanoi "try the chicken noodle soup, it's their speciality". Piti paikkansa. Valtava kupillinen mahtavaa keittoa. Ravintoloita täällä on sadan vuoden tarpeiksi, ja hinnat edullisia. Kaikki maistetut ruuat ovat niinikään olleet erinomaisia. Erityisesti aasialaisia voi suositella.

Nyt väsyttää. Käveltynä on vähintään 7 kilometriä. Huomenaamulla lähdetään kauniiksi kehuttua Pacific Coastal Highwayta pitkin etelään. Ennen Los Angelesia tarkoitus on jäädä johonkin rannikon pikkukaupungeista ja nauttia Tyynestä Valtamerestä ennen LA:n kuhinaa.

Vaikka matkan varrella on nähty huikeita kaupunkeja, tämä menee kyllä kärkeen - toki New Yorkia lukuunottamatta. Kiitos San Francisco, kiitos hipit.

Bonuksena ilmeisen mahtavan korealaisraflan markiisi. Kuka nyt ei haluaisi Hanurissa illastaa.

Lisää luontoa. Golden Gate Parkissa nähtiin sympaattisia oravia ja ihka oikea myyrä. Se oli tehnyt merkittävän määrän multakasoja nurmikkoon, ja tuli tutkailemaan meitä yhden kolonsa suuaukolle ennen kuin katosi tunneleihinsa.