Päivä 6: Fairfaxista Roanokeen - Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

Tänään oli huikea päivä. Tarkemmin ajatellen loman jokainen päivä on ollut huikea, mutta tämänpäiväinen oli eri tavalla.

Nähtiin nimittäin karhu.

Ajettiin upeata Skyline Drive -nimistä maisemareittiä läpi Shenandoah Valleyn National Parkin. Pysähdeltiin välillä katsomaan hulppeita Appalakkien vuoristomaisemia. Eräässä pysähdyspaikassa olimme menossa luontopolulle joka johti pienille putouksille. Mies pick up truckissa pysähtyi viereen ja sanoi minulle ja Maijalle: "Huomaatteko, tuolla kiven takana on karhu".

Naureskeltiin, että heh heh, niin varmaan onkin. Kunnes huomattiin että siellä ON karhu. APUA! Muut paikallaolleet tuntuivat suhtautuvan karhuun normaalisti, joten ei lähdetty karkuun vaan jäätiin katsomaan. HEL-VE-TIN epätodellinen kokemus katsella sellaista pienen ihmisen kokoista karhua lähempää kuin mitä niitä voi esimerkiksi Korkeasaaressa nähdä. Karhu muina miehinä etsiskeli ruokaa ja tuijotti Pirjoa hetken. Sillä ei ollut mikään kiire pois, ja hetken jopa pelättiin että se tulee kohti. Noin viiden minuutin jälkeen karhu hiippaili takaisin metsään.

Todisteena Paulin ottama huikea luontokuva

Muutenkin koko luonnonpuistoretki oli kohtuullisen huikea, varsinkin kaltaiselleni vuorifanille. 15 dollaria piti pulittaa maisemareitille pääsystä, mutta se kyllä kannatti. Heti ekalla pysähdyspaikalla motoristit vetivät bisseä, hakivat sitä pyörien kuljetuskoppaan lisää, ja lähtivät ajamaan Harikoitaan. Parasta.

Vuoristosta on vaikea ottaa kuvia, jotka kertoisivat miten huikealta siellä oikeasti näytti. Tässä kuitenkin yritys.

Shenandoahin jälkeen lähdettiin syvemmälle Virginiaan. Tämä on kyllä mahtava osavaltio, vaikka meininki tosiaan on aika junttia. Maisemat ovat kauniita, ja asiat toimivat. Tämän illan majoituspaikka on pikkukaupunki Roanoke (no taitaa se olla joku Tampereen kokoinen), jonka keskustassa vaan nopeasti piipahdettiin. Sitten käytiin periamerikkalaisesti WAL MARTISSA ostamassa sukkia ja tsekkaamassa meno. Myös mall tuli katsastettua. Nyt ollaan Roanoken Civic Centerin läheisyydessä Days Inn -nimisessä motellissa.

Aika piesty mesta, mutta neljän hengen huone oli 61 dollaria, YHTEENSÄ, eli tekee hyvää matkabudjetille. Ei tuolla Roanoken keskustassa ollut mitään niin hienoa että oltais haluttu sinne majoittua hienompaan hotelliin.

Käytiin läheisessä Sheetz-marketissa hakemassa evästä, ja tietty light beeriä. Maija ja Bird-Joe ovat lupailleet postausta erilaisista bisseistä kuvien kera, joten sitä luvassa... ehkä viikon päästä.

Jussi kuittaa maailman parhaalta lomalta.