Maijan loput NYC-fiilarit, Phillyn palvonta ja Washingtonin pöhinät

Hei taas kaikki RT2010 -matkafanit!

Kirjoittelen tätä motellista, juuri söin maittavan MCDonalds -aterian ja ihailen samalla suosikki NHL-joukkueen pelailua telkkarista. Ja kädessä toki Bud light.

Viimeiset hetket NYCissä olivat buenot, käytiin Beauty Barissa muutamalla ja vietettiin kiivasta kaupunkielämää, jalat ihan tohjona kaikesta kävelemisestä.





Elisa! Thank you so much! We already miss you <3 And kisses to Dash, hope he feels better?



Philadelphia, mitä siitä voi sanoa? Se oli aivan täydellinen kaupunki Nycin jälkeen. Huikea tunnelma, ihania ihmisiä, ei oo järkeä. Suosittelen kaikille lomakohteeksi, ei ehkä viikoksi tekemistä, mutta pari päivää menee helposti. Baareja ja ravintoloita tosi paljon, kauppoja ei kauheasti metsästetty, mutta löydettiin hauska second hand -liike, josta ostettiin molemmat Pirjon kanssa korkkarit ja TuiKing osti paidan.



Yö vietettiin jossain historiallisesta Best Westernissä, jossa oli aamupalalla vohvelimasiina. Siinä piti heittää taikinat pannuun ja avot, kohta oli valmis vohveli! Siistiä ja amerikkalaista. Loving it. Kohta otettiinkin auto kohti Washingtonia, josta Jussi kertoilikin jo äsköisessä postauksessa.

Washington ei meitä niin kauheasti innostanut, vaikkakin nähtävyydet oli todella upeita. Oon Amerikan historian professori.







Muita huomioita tästä ihmemaasta ja ihmeihmisistä:

Muistelu ja respect -tatuoinnit on todella SE juttu: MOM, DADDY, päivämääriä, nimiä, and the list goes on. Tatuointeja on kaikilla ja kaikkialla.

Täällä on miljoonia ketjuruokaloita ja ketjekauppoja. Joka paikassa, kaikkialla, apua. Ja se mättö, noh, tuntuu, että vaan koko ajan turpoo ja turpoo. Ollaan ihan oikeesti koitettu vetää välillä edes kevyemmin. Älkää naurako kun tuun ihan fatsona takas.

Amerikkalaiset mukulat kokee mut jotenkin todella helposti lähestyttäväksi, kaikki lapset vilkuttaa ja koittaa tehdä lähestymisliikkeitä :D Haha.

Lenkkeily on tosi muodikasta, kaikki lenkkeilee ja koko ajan ja hiton hienoissa lenkkikledjuissa.

Phillyn ihmiset olivat aivan huikean ystävällisiä ja lämpimiä, Nyciläiset perus tyyppejä, Washingtonissa vähän tylyjä.

Radio on ihana täällä!!! Biisit näkyy koko ajan siinä paneelissa ja kanavia on satoja. Räppikanavat tietenkin ihan suosikkeja. Tänään kuulin mm. Busta Rhymesin Arabic Moneyn, ihan paska biisi kyllä.

Ahh, ihanaa on! Terkut ja pusut kotiväelle. Ja koirille rapsut, ikävä.

Päivä 5 - Phillystä Washingtonin kautta Fairfaxiin

Hello hello.

Tuntuu että tällä lomalla kaikkiin päiviin mahtuu viikon verran kokemuksia.

Tänään aamulla lähdettiin ihanasta Philadelphiasta kohti Washington DC:tä, joka on tämän maan pääkaupunki, eikä sijaitse missään osavaltiossa, vaan District of Columbiassa, mistä tuo lyhennekin tulee.

Tuttu ja turvallinen Lonely Planet kertoi, että pääkaupunki ei ole mikään hip mesta, vaan pikemminkin virastojen ja kurjien ja vaarallisten lähiöiden sekoitus. Highwaylta keskustaa kohti poljettaessa ohitettiin kieltämättä sellaisia seutuja, ettei tehnyt mieli pysähtyä.

Noh, koska kaupungissa sattui olemaan joku helkkarin viranomaiskokous, muutama ensin kokeiltu hotelli oli täynnä. Kun hotellit vielä olivat aika kalliita ja seudut nihkeitä, tehtiin Maijan ideasta viisas päätös, että katsotaan nähtävyydet ja lähdetään eteenpäin.

Kierrettiin siis ne kaikki megatron-monumentit, jotka kieltämättä tekivät vaikutuksen. Etenkin World War II Memorial. Olihan se mahtaileva, mut jotenkin hieno silti.  Ja Capitol-rakennus taustalla kuvattiin tulevaa matkaleffaa varten klassikkopätkät "hei, täällä Jussi M, Washington" -hengessä.

Tai se paikka mistä Martin Luther King ja Forrest Gump pitivät puheen! Tai eihän sitä Forrestin puhetta kukaan kuullut kun se sotilas näpelöi piuhoja. Joka tapauksessa se koko parin kilsan mittainen puistohässäkkä mikä alkoi sieltä Capitolilta ja päättyi siihen temppeliin missä Abraham Lincoln istuu oli mahtava. Kuten kuvista näkyy...

Nähtiinhän me tietty myös Obaman kämppä. Ei ole sinne asiaa huonoissa aikeissa, kuten megaputkella kuvanneen Tui Kingin otos todistaa.

Syötiin Dupont Circlen lähellä kivalla alueella, joka ei tosin ollut lähellekään yhtä kiva kuin Phillyn MITKÄÄN kulmat. Jotenkin se Washington oli vaan yhtä memorial monument world war vietnam presidential -hässäkkää, eikä oikein sielua missään.

Eli eteenpäin siis. Hetken mentiin motaria kohti huomisaamun aloittavaa Shenandoah Valleyta kohti, kunnes jäätiin randomilla pois motarilta ja katsottiin navigaattorista ihan vaan joku paikka missä olis motelli. Ja kuinka ollakaan eksyttiin virginialaiseen Fairfaxin pikkukaupunkiin, ihastuttiin vapaamieliseen ja halpaan alkoholikulttuuriin (ostettiin Philadelphian ja Chicagon matsin katsomista varten bisseä ja punaa) sekä majoituttiin KLASSISTA tienvarsimotellikulttuuria edustavaan Econo Lodgeen. Huone, jonka eteen saa auton. Kaksi tuplasänkyä. Telkkari. Jääpalakone päärakennuksessa. Ei se tämän americanammaksi enää mene.

Nyt on mentävä, sillä muillakin on hätä.
Bonuksena läski orava DC:n megahypersuperpuistomemorial-kompleksista. Sekä hullu silta jota pitkin ylitettiin Chesapake Bay Annapolisiin Marylandiin. Niin, tänäänkin oltiin Pennsylvaniassa, Delawaressa, Marylandissa, District of Columbiassa ja nyt Virginiassa.

PS. Ford Fusion on mahtava auto ja Sirius XM -satelliittiradio on hieno keksintö! Monta rap-kanavaa ja monta altsukanavaa, helppo rakastaa.

Jussi kuittaa.